Samassa kirkkoveneessä

Julkaistu 17.1.2017

Teksti: Aino Kivi / Kuvat: Ia Samoil

Kainuun keskussairaalan synnytysosastolla poreilee jännitys. Yhdessä huoneessa odotetaan kaksosia.

Vastaan tulee Anne Kemppainen, joka on juuri sellainen jonka kätilön toivoisi olevan: rempseä ja sydämellinen nainen. Hiukset on sitaistu kahdelle pikkunutturalle.

”Älkää hämmentykö, jos tässä alkaa juosta ihmisiä. Olen kuullut väitettävän että täällä ei muka hoidettaisi kaksossynnytyksiä, mutta kyllä meillä niitä on. Kahdesta ylöspäin me joudutaan lähettämään Ouluun tai Kuopioon”, kätilö Kemppainen selittää.

Niin, Ouluun tai Kuopioon. Sinne ohjataan ne, jotka on arvioitu riskisynnytyksiksi. Oli myös lähellä, että sinne olisi ohjattu Kainuusta kaikki synnytykset.

Kemppaisen mukaan kolmisen vuotta sitten alkoi kuulua, että Kajaanin synnytysosastoa oltaisiin lakkauttamassa. Vuonna 2014 Sosiaali- ja terveysministeriö linjasi osastojen minimisynnytysmääräksi tuhat synnytystä vuodessa aiemman 500 sijaan. 12 osastoa putosi välittömästi lakkautusuhan alle.

”Me reagoitiin ensin positiivisen kautta. Käytiin kampanjoimassa myös Kainuun ulkopuolella ja kerrottiin, että meillä on hyvä ja lämminhenkinen synnytyssairaala. Tuleva äitihän saa nykyään valita synnytyspaikkansa.” Kajaanissa on synnytyksiä noin 700 vuodessa. Tuhannen synnyttäjän rajaa perusteltiin turvallisuussyillä: yksikössä täytyisi olla ympärivuorokautinen valmius hätä- ja kiireelliseen sektioon sekä edellytykset vastasyntyneiden hoitoon.
Kemppainen ei ole täysin vakuuttunut.

2katilo-p ”Nämä turvallisuusperusteet on tuulesta temmattuja. THL:n tilastojen mukaan pienet synnytysyksiköt ovat jopa suuria turvallisempia: joskin tilastoihin vaikuttaa se, että riskisynnytykset ovat keskittyneet suurempiin.

Jos puhutaan osaamisesta, niin yksittäisen kätilön kohdalla osaaminen ei riipu yksikön koosta.

Täällä panostetaan koulutukseen, meillä on sisäisiä koulutuksia ja simultaatioharjoituksia, porukka on motivoitunutta.11katilo-p

Osaaminen ei ole pelkästään temppuja ja kriisitilanneosaamista vaan myös läsnäoloa ihmiseltä ihmiselle, niin että synnytyskokemus on hyvä ja turvallinen.”

Kemppainen näkee riskejä myös siinä, että synnytysosastoa seuraavat muut osastot.

”Yleensä synnytysosasto on yksikkö, josta sairaalan alasajo aloitetaan. Jos synnytykset poistuvat, ei enää ole perusteltua ylläpitää laajoja leikkaustoimintavalmiuksia tai ympäri vuorokauden päivystävää anestesia- ja lastenlääkäriä. Pian muutkin sairaalan yksiköt lähtevät, kunnes jäljellä on vain terveyskeskus.”

Kemppaisen mukaan kaikkea ei myöskään voi rahassa mitata.

”Meillä on mahdollista kuunnella yksilöllisiä toiveita. Samassa sairaalassa toimivat myös pelko-, imetys- ja seksuaaliterveyspolit. Meillä pyritään myös siihen, että sama omahoitaja seuraisi äitiä ja jokainen perhe saisi oman huoneen, toki tilanteen mukaan. ”

Kun lopetusuhka konkretisoitui, kajaanilaisten pelko kääntyi kapinamielialaksi. Kemppainen antoi haastatteluja ja oli puuhanaisena Matkasynnytyspäivässä. Lisäksi hän oli järjestämässä mielenilmausta Kajaaniin syksyllä 2016, perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehulan vierailun yhteyteen.

”Mieltä osoittamaan oli kutsuttu erityisesti lapsiperheitä ja tilaisuus onnistuikin hyvin – paikalla oli kolmisensataa henkilöä, mikä on Kainuun olosuhteissa paljon.”

Yksi mielenilmaisijoista oli Hanne, joka on synnyttänyt Kajaanin synnytysosastolla kaikki kolme lastaan. Nuorin, kaksivuotias Nuppu, pyörii äidin sylissä ja leikkii omalla vauvanukellaan.

8aiti-p”Ensimmäinen synnytys meni alateitse ja niin normaalisti kuin synnytys voi mennä. Toisen lapsen, Toukon, kohdalla tuli ongelmia. Lapsen asento oli avosuinen, eli hän ei mahtunut sieltä tulemaan. Synnytys oli jo kestänyt yli 14 tuntia, kohdunsuu alkoi sulkeutua ja kipulääkkeiden vaikutus hälvetä. Synnytys meni kiireelliseen sektioon ja lapsi kiidätettiin keskolaan.”

Lapsi selvisi hyvin, mutta Hannella kesti toipua. Seuraavan raskauden aikana hän kävi pelkopolilla juttelemassa ja oli jo päätymässä suunnitellun sektion kannalle.

Synnytyksen lähetessä Hanne sai kuitenkin raskausmyrkytyksen ja maksa-arvot nousivat, joten leikkaustyyppi muuttui kiireelliseksi sektioksi.

”Sillä kertaa asiat menivät paremmin, koin että sain paljon henkistä tukea. Olin osannut myös itse paremmin toiveitani kirjata.”
Hanne on kokenut, että aina kun on tukea tarvinnut, on sellaista saanut. Kysymyksiin on vastattu ja keskusteluseuraa on järjestynyt. Kajaanin synnytysosastoa olemassaoloa Hanne kuvaa suorastaan perheensä elinehdoksi.

”Sinne on ollut kiva ja helppo mennä, siellä on saanut hyvän palvelun. Jos siellä ei olisi ollut valmiutta reagoida Toukon syntymässä, niin olisikohan lapsi tässä.”9aiti-p

Kukaan ei ole vielä julkisesti uskaltanut arvioida, mitä kaikkea synnytyssairaaloiden määrän väheneminen pitkän päälle käytännössä tarkoittaa.

Vuodesta 1991 synnytysosastoja on lakkautettu 26, niistä kuusi viimeisen neljän vuoden sisällä. THL:n tilastojen mukaan matkasynnytysten määrä on noussut. Kymmenessä vuodessa suunnittelematta sairaalan ulkopuolella tapahtuneiden synnytysten määrä on kaksinkertaistunut.

”Jos sairaalan ulkopuolisten synnytysten määrä nousee kovasti, se kumoaa sen turvallisuuteen liittyvän vaikutuksen, mikä synnytysten keskittämisellä isompiin sairaaloihin on”, Mika Gissler, THL:n tutkimusprofessori pohtii Helsingin Sanomissa.

Muita mahdollisia vaikutuksia voisivat olla ainakin suunniteltujen sektioiden määrän lisääntyminen. Ne, joilla on mahdollisuus, saattaisivat majoittua synnytyspaikkakunnalle jo hyvissä ajoin ennen laskettua aikaa. Kela korvaa kulut vain päivinä kuin sairaalassa on toimenpiteitä, joten kaikille tämä ei ole mahdollista.

Voi myös kysyä, kuinka houkuttelevana asuinpaikkana Kainuu näyttäytyisi nuorille perheille, jos sieltä katoaisivat synnytyssairaala ja päivystävä lastenlääkäri.

Kätilö Anne Kemppainen johdattaa meidät syntyneiden osastolle, jossa nukkuu edellisenä yönä pikavauhtia syntynyt vauva. Ilmassa aistii ihmeen, raukean onnellisuuden, jota vastasyntynyt elämä erittää ympärilleen.

6aiti-pVauvan äiti, Roosamari, köllöttelee vauva paidan alla. Isä on kotona esikoisen kanssa, mutta tulossa illemmalla käymään. Synnytys oli hyvin nopea.

”Supistelemaan alkoi yhdentoista ja kahdentoista väliin ja kahden aikaan piti soittaa apua, että nyt on lähdettävä. Soitin äidilleni, että tule auttamaan, mutta ennen kuin hän ehti paikalle, oli soitettava ambulanssi. Lapsi syntyi tunnin päästä siitä, kun päästiin sairaalaan.”

Roosamari asuu Sotkamossa, josta Kajaaniin on nelisenkymmentä kilometriä. Jos olisi pitänyt lähteä kahdensadan kilometrin päähän Ouluun, olisi voinut käydä köpelösti. Tilastoihin olisi kirjautunut taas yksi matkasynnytys.

Kajaanin synnytysosasto sai poikkeusluvan vuoden 2020 loppuun eli sote-uudistuksen voimaantuloon. Uuteen, vasta rakenteilla olevaan sairaalataloon on tulossa myös synnytysosasto, joten kätilö Kemppainen on toiveikas.

”Meillä on maailman huippuluokkaa oleva synnytysjärjestelmä. Sitä on varaa kehittää yksilöllisemmäksi ja perhekeskeisemmäksi sen sijaan että yritetään pakata se tiivistelmäksi, joka ei enää vastaa alkuperäistä. ”

Hän lähettää terveisiä Mikkeliin, Kemiin ja Oulaisiin, joiden synnytysosastot jatkavat myös poikkeusluvalla:

”Ette ole yksin, me olemme kaikki samassa kirkkoveneessä!”

3katilo-p



#EnOlisiTässä -kampanja kasvaa Suomi 100 –juhlavuoden mittaiseksi, yhteiskunnalliseksi ja kollektiiviseksi taideteoksi.

Tammikuun aiheena on synnytys. Teatteriohjaaja, esikoiskirjailija Aino Kivi, valokuvaajat Laura Böök ja  Ia Samoil tekevät reportaaseja kolmelta paikkakunnalta siitä, mitä synnyttäminen nyky-Suomessa on.

#EnOlisiTässä -kampanja on valtakunnallinen ja sitoutumaton, niin puoluepoliittisesti kuin aatteellisestikin. Kampanja pyörii vapaaehtoisvoimin – se on takaisinmaksua siitä, mitä olemme saaneet. #EnOlisiTässä käynnistyi spontaanisti, yhdestä facebook-päivityksestä ja kasvoi siitä kokonaiseksi kansanliikkeeksi. Ihmisten tarinoita löytää kampanjan blogista.

Kampanja on osa Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmaa.suomifinland100-banneri_valkoinen_rgb_790x444

Pro Hyvinvointivaltio