#EnOlisiTässä – Ylistys 100-vuotiaalle Suomelle

Astun messukeskuksen lavalta. Kasvoni välähtävät taustalla, ”HS-kirjallisuuspalkinto 2016” lukee taululla. Minulla on kiire. Olen matkalla Tel Aviviin teatterityöpajaan. Pujottelen ihmisten läpi, väistän kameroita. Äkkiä tunnen kosketuksen hartialla.

”Anteeksi”, sanoo rouva. ”Olin perheesi sosiaalityöntekijä. Muistatko minua?”

En tiedä montaa maata, jossa vastaava tarina olisi mahdollinen. Täällä se kuitenkin on arkea ja vain yksi esimerkki kymmenistä vastaavista, joita #EnOlisiTässä –kampanja on tuonut julki.

Marraskuun 2016 lopulla kirjoitin facebook-sivulleni: ”Kampanjan idea on kertoa saamastasi yhteiskunnan tuesta. Tuesta, jota ilman et olisi tässä…”

Idea osui hermoon. Kampanja kasvoi räjähdysmäisen nopeasti. #EnOlisiTässä -tekstejä kirjoittivat taiteilijat, poliitikot, tutkijat, toimittajat, johtajat, opiskelijat, työssäkäyvät, työttömät, äidit, isät, isovanhemmat ja jälkeläiset. Iäkkäämmät osallistujat kertoivat ajasta, jolloin yhteiskunnan tuki oli armopaloina jaettuja talvikenkiä. Parhaassa työiässä olevat kertoivat terveydenhuollosta ja useasta yliopistotutkinnosta. Tämän hetken vanhemmat jännittivät lastensa tulevaisuutta.

Kampanjan paisuessa tajusin, että tässä se on: lahjani 100-vuotiaan Suomen juhlapöytään. Minun tulee ottaa tästä koppi, avustaa käyntiin yhteisöllinen historiikki siitä, mitä hyvinvointivaltio suomalaisille merkitsee. Suomen 100-vuotinen historia on hyvinvointivaltion menestystarina. Kertomus siitä, kuinka köyhä, pieni ja syrjäinen maa nousi maailman huipulle. Maa, jossa elämme, on yhteiskunnallinen utopia, Shangri-La, jota tulevina aikoina muistellaan kaihoten. Tai sitten ei: ehkä tätä aikaa muistellaan pisteenä, jolloin usko oli koetuksella, mutta jonka jälkeen alkoi entistäkin parempi aikakausi. Mitä tapahtuu, se on meistä kiinni.

Oma panokseni on, että laajennan #EnOlisiTässä -kampanjan koko itsenäisen Suomen juhlavuoden kestäväksi, yhteiskunnalliseksi ja kollektiiviseksi taideteoksi. Kutsun joka kuukausi mukaan hyvinvointiyhteiskunnan peruspilareita, toimijaryhmä kerrallaan. Haaste kasvaa somekirjoituksista tapahtumiksi, artikkeleiksi ja taideteoksiksi.

Ensimmäisenä mukaan on kutsuttu kaikki Suomen valtionosuustukia saavat teatterit, tanssiryhmät ja nukketeatterit. Ne ottavat nyt joulukuussa varaslähdön juhlavuoteen kirjoittamalla omia #EnOlisiTässä-tekstejä, lukemalla tekstejä radiossa ja yleisötilaisuuksissa. Mukana ovat muun muassa Helsingin kaupunginteatteri samoin kuin Joensuun ja Kajaanin kaupunginteatterit, Mikkelin, Savonlinnan ja Rovaniemen teatterit, Tanssiteatteri Raatikko Helsingistä sekä Tanssiteatteri MD Tampereelta. Osallistujalista päivittyy näille sivuille.

Hyvinvointivaltion juhlavuoden 2017 teemoja tulevat olemaan muun muassa synnyttäminen, koulumatka, maailman korkealuottoisin kortti, perintö ja sinni. Joka kuukausi uutta aihetta käsitellään niin #EnOlisiTässä –teksteillä, kuvareportaaseina, haastatteluina, kilpailuina kuin esityksellisinä ulostuloinakin.

Kampanja on valtakunnallinen ja sitoutumaton, niin puoluepoliittisesti kuin aatteellisestikin. Kampanja pyörii vapaaehtoisvoimin – se on takaisinmaksua siitä, mitä olemme saaneet.

#EnOlisiTässä on ylistys hyvinvointiyhteiskunnalle – toivon, että ei muistokirjoitus.

Voit seurata kampanjaa näillä sivuilla (prohyvinvointivaltio.fi) ja facebookista (www.facebook.com/enolisitassa sekä #EnOlisiTässä). Julkaisen myös #EnOlisiTässä -kirjoituksia tämän sivun blogissa, kirjoittajien luvalla. Kaikki yhteistyö- ja projekti-ideat ovat erittäin tervetulleita! Minuun saa yhteyden joko facebook-sivuiltani tai osoitteesta kivenaino/at/gmail.com.

Tervetuloa mukaan!

-Aino

Yksi vastaus artikkeliin ”#EnOlisiTässä – Ylistys 100-vuotiaalle Suomelle”

  1. Kärkkäimmältäkin kriitikolta helposti unohtuu että ns. hyvinvointipalvelut ovat kuitenkin kaiken aikaa läsnä, välittömässä kosketuksessa jokaikiseen meistä. Ne helposti kieltää, koska ne ovat kehkeytyneet itsestäänselvyyksiksi. Ne ovat välttämättömiä, olennainen osa arjen sujuvuutta. Mitä olisimme ilman toimivaa infrastruktuuria ympärillämme. Siihen kuuluu myös yhdyskuntatekniikan verkko, joka osaltaan mahdollistaa perusturvallisuutta. Kaikki me tarvitsemme asuinsijan, lämpöä, puhdasta vettä, viemärijärjestelmää, tieverkkoa, liikenneverkkoa. Nämäkin kaikki on todella kustannettu yhteisin verorahoin. Jokaikisen meistä pitäisi voida kokea olonsa ja elonsa turvalliseksi myös tältä osin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *