5/28 Opettawainen tarina miehestä, joka lakkasi teeskentelemästä

Lauri Maijala kirjoitti tarinan oman elämänsä Sven Dufvasta.

laurivaakamuokattu
Kuva: Laura Malmivaara

Olipa kerran mies joka eräänä aamuna päätti ruveta sananvapaustaistelijaksi.

Ajatuksesta innostuneena hän herätti oitis vaimonsa ja perustuslailliseen sananvapauteensa nojaten totesi tämän vanhentuneen nopeammin kuin ystävänsä samassa ikäluokassa. Töihin mennessään hän sanoi säälivänsä ikäisensä bussikuskin elämää todeten itse olevansa varsin menestynyt insinööri. Miehen viereen istui vanha rouva, jolle oli huomautettava että hän haisi lääkkeiltä ja virtsalta, ja että rouvan olisi vaihdettava paikkaa, sillä lähestyvän kuoleman katseleminen sai ikävästi muistuttamaan omasta kuolevaisuudesta.

Töissä hän sanoi Helmisen Jaskalle tämän olevan ihminen, josta kukaan työpaikalla ei pitänyt sillä hän oli hidastunut sen auto-onnettomuuden jälkeen niin että Jaskaa sai hävetä asiakastapaamisilla. Pirisen Tompan ärrävika olisi puolestaan korjattavissa, mutta Tomppa on yksiselitteisesti liian laiska sellaisia korjaamaan. Jotta Tomppa aivan varmasti ymmärtäisi paljonko ärrävika ärsytti jengiä, mies kertoi että Make ja Jussi imitoivat Tompan ärrävikaa aina kun Tomppa ei kuule. Markkinointiosaston Marja oli leikannut pitkät hiuksensa ja ottanut otsiksen ja mies huomatti sen olleen väärä ratkaisu. Marja oli täten seksuaalisesti vähemmän huokutteleva, joka laski huomattavasti miehen motivaatiota keskustella Marjan kanssa.

Työpäivän jälkeen mies ajoi hetken läpällä lihavaa pikkupoikaa takaa ja käski tämän laihduttaa, jos haluaisi joskus seurustella. Baarissa mies sanoi portsaria siaksi ja baarityöntekijän rastoja karvasiksi kärpäspapereiksi. No, mies siinä sitten otti muutaman oluen ja sai aivan uudenlaisen ajatuksen. Se että sanoi mitä päähän pälkähti oli ihan jees, mutta miltä se tuntuisi jos myös tekisi kaiken sen mitä mieleen tulisi? Luottaisi vaistoihinsa ja reagoisi impulsseihin niin kuin alkuihminen ikään.

No sanoista tekoihin.

Suomi on vapaa maa, huusi mies ja kaatoi tuopin nurkkapöydän juopon päähän joka ärsytti koska se luki eilistä Hesaria ja nauroi Fingerporille, jota mies ei ollut ymmärtänyt. Mies otti biljardikepin ja tökkäsi miehen teonvapautta rajoittamaan tulleen portsarin silmät syvälle päähän, ns. pussitti öögat ykkösellä. Kadulla mies riisui housunsa, esitteli helmikuun kohmettamaa elintään kaikille ja alkoi luetella ohikulkijoille seksikumppaneitaan, kunnes ymmärsi että sosiaalisessa mediassa tämäkin viesti saavuttaisi suuremman yleisön.

Kotiin saavuttuaan mies löi FB-päivityksestä järkyttynyttä vaimoaan paistinpannulla ja poliisien tullessa hän ensin iski siskolta saamansa fondue-haarukan liian komean poliisin kurkkuun kun taas rumalta kaljulta kytältä hän otti aseen. Mies oli aina halunnut ampua aseella ja Reinikainen sai kuin saikin siitä sitten kuulan kalloonsa. Oli siinä sitten ruumista hävitettäväksi, mutta kaikki ajallaan, sillä nyt mies haki työkalupakkinsa, otti sieltä karkeaa hiekkapaperia, sillä halusi ensin vastauksen kysymykseen: voisiko naaman hioa pois? Kolmen naaman hiominen oli kuitenkin rankkaa puuhaa, ja sitä paitsi mies alkoi kärsiä laskuhumalan masentavasta vaikutuksesta. Onneksi poliisiautossa oli bensaa ja miehellä rohkeutta ajaa Kultapalmun lasi-ikkunoista läpi suoraan tiskille.

Olipas se nautintoa nuijia kauhistuneita keskinkertaisuuksia pulloilla tajuttomaksi ja ottaa jallu tuplana, mikä ei olisi ollut mahdollista miehen edellisessä elämässä, jossa noudatettiin stalinistisia sääntöjä kuten juuri esim. alkoholilainsäädäntöä. Siihen typerään, harmaaseen, joka suuntaan kumartelevaan ja kaikkea loputtomiin ymmärtävään elämään ei ollut paluuta, sen mies ymmärsi.

Vapaudelle! huusi mies, joka oli lakannut teeskentelemästä ja tiristi kyyneleen kauluspaidalleen. Mies nautti tuhman tuplajallunsa, ja otti siitä lattialta sitten ihmiskilven johon karhuryhmän luodit mukavasti losahtelivat että plup plup plup.

Noh, elinpä niin kuin opetin, ajatteli mies saatuaan lopulta myös itse osuman verovaroin maksetusta ysimillisestä. Kuolemaa tehdessään, mies soitti vielä äidilleen ja sanoi pitäneensä isästä enemmän ja iloinneensa äidin 30 vuoden takaisesta keskenmenosta. Mies kuoli saamiinsa vammoihin sananvapaussankarina, ja hänet haudattiin juhlavin menoin Eugen Schaumanin viereen Porvoon hautuumaalle kesäkuun neljäs päivä kuluvaa vuotta.

Lauri Maijala, teatteriohjaaja

5/28 puheenvuoroa sananvapaudesta

suomifinland100-banneri_valkoinen_rgb_790x444

#EnOlisiTässä -kampanja kasvaa Suomi 100 –juhlavuoden mittaiseksi, yhteiskunnalliseksi ja kollektiiviseksi taideteoksi.

Helmikuun teema #EnOlisiTässä -kampanjassa on sananvapaus. 28 suomalaista ajattelijaa kirjoittavat aiheesta otsikolla XXX puheenvuoroa sananvapaudesta. Kirjoittajien joukossa on taiteilijoita, tutkijoita, toimittajia, filosofeja, poliitikkoja ja ihan tavallisia ihmisiä. Tekstejä on yksi kuun jokaiselle päivälle.

#EnOlisiTässä -kampanja on valtakunnallinen ja sitoutumaton, niin puoluepoliittisesti kuin aatteellisestikin. Kampanja pyörii vapaaehtoisvoimin – se on takaisinmaksua siitä, mitä olemme saaneet. #EnOlisiTässä käynnistyi spontaanisti, yhdestä facebook-päivityksestä ja kasvoi siitä kokonaiseksi kansanliikkeeksi. Ihmisten tarinoita löytää kampanjan blogista.

Pro Hyvinvointivaltio