4/28 Soita ja kysy?

Maria Korkatti kirjoitti pulpettikirjoitusten merkityksestä

img_20170203_120043

Yläasteella minulla oli upea opinto-ohjaaja. Hän huomasi ahdistuneet pulpettikirjoitukseni eikä jättänyt asiaa sikseen, vaan otti asian puheeksi ja kysyi, mikä minulla oli hätänä. Asiat alkoivat purkautua ennen kuin ne edes pääsivät kovin pahoiksi. Tämä on jäänyt mieleeni voimakkaana kokemuksena. Minulla ei ollut rohkeita ja jäsenneltyjä keinoja tuoda esiin ajatuksiani, mutta minua kuultiin silti.

*
Äänen kuuluviin saaminen vaatii kuitenkin usein paljon enemmän kuin suuntaa antavia raapustuksia. Pitää kirjoittaa virheettömästi. Pitää osata rentouttaa yleisö alkuvitsillä. Pitää tietää, milloin on otollisin aika tehdä Facebook-julkaisu. Yksiä mielipiteen ilmaisuja ja ilmaisukanavia pidetään tärkeämpinä kuin toisia: omalla nimellä varustettu mielipideteksti on pätevämpi kuin samassa lehdessä julkaistu tekstiviesti ja äänestäminen on hyväksytympi tapa vaikuttaa kuin äänestämättä jättäminen.

*

On omanlaistaan richplainingia sanoa, että soita ja kysy, täytä lomake nettisivuilla, mene oppilaskunnan hallitukseen, ota yhteyttä päättäjiin. Kielitaidon, vamman, sairauden, iän, sukupuolen, taloudellisen tilanteen, tiedon puutteen, netittömyyden, ujouden tai minkä tahansa muun inhimillisen seikan vuoksi emme välttämättä pysty välittämään viestiämme meille tarjottuja kanavia pitkin.
Kuitenkin jokaisella on oikeus ilmaista mielipiteensä. Monella palvelun tarjoajalla, organisaatiolla ja viranomaisella on jopa velvollisuus kuulla niitä ihmisiä, jotka ovat heidän toimintansa vaikutuspiirissä. Fiksut kuntapäättäjät, viranhaltijat, sosiaali- ja terveystyöntekijät, oppilaitosten henkilökunta, työnantajat ynnä muut ovat aidosti kiinnostuneita mielipiteistä ja pyrkivät löytämään keinoja, joiden avulla mahdollisimman moni saa äänensä kuuluviin.
Toki mielipiteitä pystyy kuuntelemaan kysymättäkin.

*

Tekstiviestipalstojen tekstareihin ja sillanalusten seinäkirjoitteluihin voi suhtautua todellisina kannanottoina. Ne kun saattavat olla joillekin ainoa tiedossa ja saavutettavissa oleva tapa ilmaista mielipidettä.

Maria Korkatti, sosionomi, teatteri-ilmaisun ohjaaja

4/28 puheenvuoroa sananvapaudesta

suomifinland100-banneri_valkoinen_rgb_790x444

#EnOlisiTässä -kampanja kasvaa Suomi 100 –juhlavuoden mittaiseksi, yhteiskunnalliseksi ja kollektiiviseksi taideteoksi.

Helmikuun teema #EnOlisiTässä -kampanjassa on sananvapaus. 28 suomalaista ajattelijaa kirjoittavat aiheesta otsikolla XXX puheenvuoroa sananvapaudesta. Kirjoittajien joukossa on taiteilijoita, tutkijoita, toimittajia, filosofeja, poliitikkoja ja ihan tavallisia ihmisiä. Tekstejä on yksi kuun jokaiselle päivälle.

#EnOlisiTässä -kampanja on valtakunnallinen ja sitoutumaton, niin puoluepoliittisesti kuin aatteellisestikin. Kampanja pyörii vapaaehtoisvoimin – se on takaisinmaksua siitä, mitä olemme saaneet. #EnOlisiTässä käynnistyi spontaanisti, yhdestä facebook-päivityksestä ja kasvoi siitä kokonaiseksi kansanliikkeeksi. Ihmisten tarinoita löytää kampanjan blogista.

Pro Hyvinvointivaltio