28/28 Ei pillu ole pahoista tehty eikä aivan arvosista

Elettiin sitä ennenkin ja sensuroitiin silloinkin!

Pinja Hahtola kirjoitti Kalevalan päivän kunniaksi kielletystä kansanrunoudesta

Kolmisen vuotta sitten saimme näyttelijäkollegan ja muusikkoystävän kanssa päähämme alkaa omaksi iloksemme tehdä esitystä, jossa rivoja tekstejä esitetään kauniilla ja herkällä otteella. Alkuun tarkoitus oli tehdä aikajatkumo vanhoista kansanrunoista nykypäivän roiseihin rap-lyriikoihin. Päästyämme Suomalaisen Kirjallisuuden seuran arkistoon selvisi, että kaikki tarvittava löytyy SKS:n arkistojen aarteista, seksuaalisuutta käsittelevältä kansanrunousosastolta.

”Ei pillu ole pahoista tehty eikä aivan arvosista: tehty kuusta, tehty voista, silkasta sian lihasta, emä reikä Enkelistä, kieli Kiesuksen lihasta. Vittu vihalla sanoin, mesi marja miesten kielin, kutsutahan kultaseksi mainitahan mansikaksi, sanotan saksan sormukseksi, omena oma nimensä. Karhu laski kaksi kämmentähän, kahden puolen karvaseksi, mehiläinen mettä kanto, koko kolme leiviskätä, nuorten miesten nuoleskella, hakia halun alaisten.” (Elias Lönnrot, Pielisjärvi 1828)

Matkan varrella mukaan liittyi tutkijoita, ja esityksen lisäksi materiaali päätyi samannimisenä kirjojen kansiin (Tupa ryskyi, parret paukkui – Suomen kansan rivot runot, WSOY 2015). Rivot runot -projekti on ollut minulle silmiä avaava ja vapauttava matka suomalaisuuden juurille. Kansanrunous ja suomalaisuuden juuret kulminoituivat minulle pitkään Kalevalaan, ja ala-asteen penkillä eepoksen hahmot sekoittuivat iloisesti historian henkilöihin. Miten erilaisen lukukokemuksen Kalevala olisikaan tarjonnut, jos Lönnrot olisi Väinämöisen ja Louhen sijaan valinnut päähenkilöiksi Vitun ja Kyrvän – milloin mittelemässä mahtivoimiaan, milloin arkisemmin sanailemassa kotitöiden jaosta. Kansanrunot, joissa sukuelimet lähtevät omille teilleen, saivat työryhmämme sydämissä heti erityissijan. Niissä sukupuolten välinen suhde näyttäytyy tasa-arvoisena ja naisen seksuaalisuus on vahvasti läsnä.

”Pillu koreana kunniasa, istu linnan akkunalla, valkiat sukat jalassa. Läksi tuosta kulkomahan: nosti pappi lakkiahan, kuningas kypärähänsä, talon poijat polvillehen. Näki kyrvän käydesähän, lähti tuota ajamahan, kyrpä kuusehen kuhahti. Pillu katto kannon päästä, sano sitten sanoilla näillä: -Tule kulta kurkkuhini! ” (E. Lönnrot, Pielisjärvi 1828)

Tutkijoiden mukaan elinten seikkailusta kertovat runot ovatkin niitä kaikkein vanhimpia, tuhansia vuosia vanhoja runoja. Niissä seksuaalisuus on hämmentävän luontevana osana läsnä ihmisen elämänkaaressa.

”Kysyi kyrpä kuoltessaan, mäntä maata männessään: jäinkö velkoa vitulle, rästiä räpälesuulle?” (E. Lönnrot, Tuupovaara 1838)

Vaikka vanhoissa kansanrunoissa seksuaalisuus hyppää nykyihmisenkin korvaan paikoin ronskilla tavalla, löytyy sieltä myös ohjeistuista siitä, mitä saa sanoa ja miten:

”Älä vittuu vituks kutsu, kutsu kultarenkahaks, sano saksansormukseks, hoppuu hopiasuuksi.” (Samuli Paulaharju, Käkisalmi 1909)

Ohjeistuksen tarkoitus tosin on saattanut ymmärrykseni mukaan vaihdella eri aikoina siveyssyistä ja kaunopuheisuudesta suoranaiseen pelkoon. Samalla tavalla kuin metsän kuninkaan karhun nimeä ei uskallettu ääneen sanoa, vaan kiertoteitse sitä kutsuttiin mesikämmeneksi tai otsoksi, samoin vitulla uskottiin olevan pelottavia mahtikykyjä, suoranaisia v-voimia, joilla saattoi kirota tai parantaa. Pelkän vitun vilauttamisen metsän suuntaan uskottiin suojelevan karjaa petojen hyökkäykseltä. Haa! Mikä käyttämätön voimavara minullakin on kulkenut mukana syntymästä asti. Mielessä väikkyy jo uusi kotimainen elokuva, jossa pääosassa uhoaa myyttisestä menneisyydestä v-voimansa ammentava supersankaritar.

Kalevala on aikansa tuote, Suomen kansan siveyttä korostava eepos, johon ei pillun ylistykset tai elinten seikkailut ole mahtuneet. Suomen kansan myyttinen historia on rakennettu vahvasti aikansa fennomaanisia ihanteita tukemaan. Vastaavasti jos Kama Sutra olisi kirjattu muistiin vasta viktoriaanisella ajalla, saattaisi senkin kirjan anti olla huomattavasti suppeampi. Harmillisesti Kalevalan seksuaalisuus rajoittuu siis insestiin ja raiskausyritykseen sekä viitteellisesti tietysti Seppä Ilmarisen itselleen takoman pumpattavan barbaran prototyyppiin. Seksuaalisuutta sisältävän runouden lisäksi paljon muutakin on jäänyt Kalevalasta pois, olisihan Lönnrotin ahkeran keräystyön ansiosta materiaalista saanut aikaiseksi viisi eeposta. Onneksi kuitenkin on Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkisto, jossa tämä esi-isien ja -äitien riemunkirjava ja kieleltään rikas menneisyys on kaikkien luettavissa.

Pinja Hahtola, näyttelijä ja Tupa ryskyi, parret paukkui – kirjan toimittaja

28/28 puheenvuoroa sananvapaudesta

#EnOlisiTässä -kampanja kasvaa Suomi 100 –juhlavuoden mittaiseksi, yhteiskunnalliseksi ja kollektiiviseksi taideteoksi. Se on osa Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmaa.

Helmikuun teema #EnOlisiTässä -kampanjassa on sananvapaus. 28 suomalaista ajattelijaa kirjoittavat aiheesta otsikolla XXX puheenvuoroa sananvapaudesta. Kirjoittajien joukossa on taiteilijoita, tutkijoita, toimittajia, filosofeja, poliitikkoja ja ihan tavallisia ihmisiä. Tekstejä on yksi kuun jokaiselle päivälle.

#EnOlisiTässä -kampanja on valtakunnallinen ja sitoutumaton, niin puoluepoliittisesti kuin aatteellisestikin. Kampanja pyörii vapaaehtoisvoimin – se on takaisinmaksua siitä, mitä olemme saaneet. #EnOlisiTässä käynnistyi spontaanisti, yhdestä facebook-päivityksestä ja kasvoi siitä kokonaiseksi kansanliikkeeksi. Ihmisten tarinoita löytää kampanjan blogista.

Pro Hyvinvointivaltio