22/28 Kuuluuko viittomakieli näyttämölle?

Silva Belghiti kirjoitti siitä, onko vähemmistöllä oikeus näkyä

Kuulevalle henkilölle tulee mieleen yleensä ensimmäiseksi, että viittomakielen kuuleminen on mahdotonta. Se on varmaan pelkästään fyysinen kieli. Vittomakielestä tiedoton kuuleva ohjaaja sanoi minulle usein, että ei tarvitse elehtiä. Jouduin selittämään, että viittomakieli on yksi Suomen virallisista kieleistä ja sillä on oma kielioppinsa. Viittomakieli ei ole pelkkä elekieli eikä se ole kansainvälinen.

Suomessa on tällä hetkellä kolme ammattilaista viittomakielistä näyttelijää. Minä olen yksi heistä ja olen ainoa, joka päässyt opiskelemaan Taideyliopiston Teatterikorkeakouluun, joka on yksi tunnetuimmista kouluista Suomessa. Pääsin kouluun kovalla työllä, mistä saan osittain kiittää sitä, että Suomessa on huipputasoinen tulkkauspalvelu. Siitä johtuen voin opiskella sujuvasti.

Vähitellen uskotaan, että ammattilainen viittomakielinen näyttelijä on tärkeä Suomessakin, jotta pystytään tarjoamaan kulttuuripalveluja viittomakielellä ammattimaisesti. Koulussa kohtasin monia tilanteita, joissa jouduin taistelemaan että viittomakieli näkyisi lavalla. Tarvitseeko aina jonkun taistella vai voisiko sitä pitää itsestäänselvänä asiana. Johtuuko viittomakielisten esitysten vähyys vain tiedonpuutteesta, sillä viittomakieltä ei kaikkialla vielä tunneta hyvin. Teatterikorkeakoulussa olen vähemmistö, aina. Joten vähemmistönä joudun taistelemaan sen puolesta, että minä kuulun lavalle näkyviin, enkä pelkästään seinäkoristeeksi.

Kenellä on oikeus käyttää omaa kieltään lavalla? Selvästi on huomattavissa, kuka valtaa näyttämön, tietysti enemmistö! Mutta enemmistö ei aina tarkoitakaan ”normaalia” suomalaista kuulevaa, vaan niitä, jotka ovat enemmistönä työryhmässä. Esimerkiksi, jos lavalla on kolme kuuroja näyttelijää ja yksi kuuleva näyttelijä, kuka silloin valtaa näyttämän? Kuurot. Tai entäs viisi italialaisia näyttelijää ja yksi suomalainen näyttelijä. Tai sitten päinvastoin. Näyttelijöiden ja ohjaajien kulttuuritaustat vaikuttavat paljon työmenetelmiin. Äänimaailma valtaa usein näyttämön, jos ohjaaja on kuuleva. Silloin minä pyrin aina muuttamaan äänimaailman viittomakielelle, jotta myös viittomakielinen yleisö voi nauttia esityksestä. Viittomakielellä voi laulaa, lausua runoja ja kertoa tarinoita 3D -tyyliin.

Kysyn aina, missä on saavutettavuus? Koska olen itse viittomakielinen, minulle on tärkeää, että yleisön tarpeet huomataan myös. Yleensä vaadin ohjaajalta, että esitykseen pitää lisätä tekstitys- tai tulkkauspalvelu jollain tavalla, ellen viito kaiken repliikkejä. Viittomakieliset asiakkaat ovat kiukkuisia koska heitä ei ole huomioitu. Tämän suhteen on yhä huono tilanne myös Suomessa. Saavutettavuus ei näy kaikkialla. Tekstityspalvelu ei ole sataprosenttista, tiedonsaanti ja esteettömyys ei toteudu. Esimerkiksi, jos viittomakieliset tilaavat tulkkia teattereihin, on yleensä vastaus, etteivät tulkit voi seisoa lavalla. Syitä voivat olla esimerkiksi, ettei tulkki ”mahdu ” lavalle tai ohjaaja pelkää, että yleisön huomio kiinnittyy tulkkaukseen eikä esitykseen. Viittomakielen kauneus voi tuntua kilpailevan heidän kanssaan. Mutta totuus on, että tämä on vaan tottumuskysymys! Ihmiset eivät ole vielä tottuneet siihen, että viittomakieli näkyisi kaikkialla. Jos viittomakieli olisi itsestäänselvyys, ihmiset osaaisivat valita katsomisensa. Tasa-arvo toteutuisi.

Miksikö viittomakieli kuuluu näyttämölle? – Suomessa on noin 5 000 kuuroa. Lisäksi kuurojen vanhempien kuulevia lapsia joiden äidinkieli on viiittomakieli. on noin 6000-8000. Jokainen kaipaa kulttuuritapahtumia ja tiedonsaantia omalla äidinkielellänsä. Viittomakieli on kieli muiden joukossa ja sillä on myös oma kulttuuri ja yhteisö. Ihmisten tiedonpuutetta voisi vähentää, jos viittomakieli näkyisi kaikkialla.

Silva Belghiti, näyttelijä

22/28 puheenvuoroa sananvapaudesta

#EnOlisiTässä -kampanja kasvaa Suomi 100 –juhlavuoden mittaiseksi, yhteiskunnalliseksi ja kollektiiviseksi taideteoksi. Se on osa Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmaa.

Helmikuun teema #EnOlisiTässä -kampanjassa on sananvapaus. 28 suomalaista ajattelijaa kirjoittavat aiheesta otsikolla XXX puheenvuoroa sananvapaudesta. Kirjoittajien joukossa on taiteilijoita, tutkijoita, toimittajia, filosofeja, poliitikkoja ja ihan tavallisia ihmisiä. Tekstejä on yksi kuun jokaiselle päivälle.

#EnOlisiTässä -kampanja on valtakunnallinen ja sitoutumaton, niin puoluepoliittisesti kuin aatteellisestikin. Kampanja pyörii vapaaehtoisvoimin – se on takaisinmaksua siitä, mitä olemme saaneet. #EnOlisiTässä käynnistyi spontaanisti, yhdestä facebook-päivityksestä ja kasvoi siitä kokonaiseksi kansanliikkeeksi. Ihmisten tarinoita löytää kampanjan blogista.

Pro Hyvinvointivaltio