18/28 Työnantajan pitäisi ansaita uskollisuus, ei pakottaa sitä

Pasi Huttunen kirjoitti työntekijän lojaliteettivelvoitteesta

Pattitilannehan siitä on aina tullut. Ristiriita sananvapauden kanssa on selkeä. Lojaliteettivelvoitteen mukaan työntekijän tulisi pidättäytyä työnantajaa koskevien negatiivisten lausuntojen antamisesta, ja tämä koskee myös muuta kuin työaikaa. Myös toimivan johdon kritisoiminen voidaan tulkita lojaliteetin rikkomiseksi. Rikkomisesta on saatu huomautuksia, varoituksia ja jopa kenkää.

Olen kertaalleen ollut virallisessa puhuttelussa lojaliteettivelvoitteen tiimoilta ja epävirallisesti asiasta on keskusteltu enemmänkin. Olen ajatellut työni ylioppilaslehden toimittajana niin, että olen journalistisen etiikan ja metodien asettamissa rajoissa opiskelijaliikkeen, kampusten käytäviä tallaavan humanistin, lääkisläisen tai metsäylioppilaan asialla, eikä tämä ole aina käynyt yksiin sen kanssa, mitä ylioppilaskunnan hallitus on yrittänyt tehdä. Virallinen puhutteluni liittyi siihen, että olin työnantajan mielestä liian voimakkaasti kritisoinut silloista hallitusta, joka tahtoi lopettaa ylioppilaslehden. Kieltämättä kritisoin voimakkaasti ja toimisin vastaavassa tilanteessa varmaankin edelleen samalla tavalla ja päätyisin taas puhutteluun. Se on epämiellyttävää, ahdistavaa ja hyvin turhauttavaa, mutta minkäs teet. Tavallaan lohdullista, tavallaan masentavaa oli, että silloiselle pääsihteerillekin tapaus näytti olevan hyvin vaivaannuttava ja epämiellyttävä. Hänellä oli kuitenkin selkeä velvoite pitää se puhuttelu.

Useimmat työntekijät varmaan saavat perusmotivaation työhönsä muusta kuin siitä, että yrittävät mahdollisimman tarkkaan sovittaa mielipiteensä johtajan kanssa samanlaiseksi. Hoivatyössä uudella sote-alueella sairaanhoitaja varmaan ajattelee, että edistää kansanterveyttä ja hyvinvointia sekä pelastaa henkiä. Taloudelliset tehokkuusvaatimukset tuottavat välillä tilanteita, jossa tämä sairaanhoitaja saattaa turhautua ja haluaisi ehkä jopa kirjoittaa asiasta FB-päivityksen sillä toiveella, että se vaikuttaisi asiaan ja pelastaisi siten henkiä. Tästä voi saada kenkää. Hiljaisuus on tuhoisaa henkisesti, mutta se voi olla pahimmassa tapauksessa myös vaarallista.

On inhottava, kahlitseva tunne jos joutuu työsuhteensa vuoksi välttelemään tietyistä asioista keskustelemista. Usein ammattilaisella olisi vielä poikkeuksellisen paljon annettavaa juuri niihin keskusteluihin. Lojaliteettivelvoite työnantajaa kohtaan tarkoittaa käytännössä sitä, että työtä ja vapaa-aikaa ei voi erottaa toisistaan. Erityisen sotkuiseksi tilanne menee sillä kasvavalla joukolla ihmisiä, joiden toimeentulo tulee monelta työnantajalta. Lisäksi esimerkiksi julkisella sektorilla työntekijän on osattava haistella myös poliittiset suhdanteet, jotta pysyy kärryillä siitä, mikä kommentti milloinkin on negatiivinen.

Lojaliteettivelvoite vaientaa yhteiskunnallista keskustelua joka tapauksessa jonkin verran. Sitä on siis tarkasteltava hyvin kriittisesti.

Silloin lojaliteettiperiaate puoltaa paikkaansa, kun suuttunut työntekijä selvästi tahtoo pahaa työnantajalle. Voisin kuvitella tapauksia, jossa katkeroitunut tai mielenterveysongelmainen työntekijä postaisi someen tai lähettäisi jollekin disinformaatiomedialle kuten MV-lehdelle puhtaita valheita julkaistavaksi ja syntyisi iso haitta yritykselle. Sellaisissa tilanteissa lojaliteettivelvoite voi olla paikallaan. Toisaalta niissä tilanteissa on sovellettavissa usein myös rikoslaki.

Lojaliteettivelvoitteen tarkoitus julkisessa keskustelussa on rajoittaa sananvapautta siinäkin tapauksessa, että sanottaisiin asioita, jotka muuten kuuluvat selvästi sananvapauden piiriin. Työntekijän ja työnantajan välille pitäisi varmaankin ihan sopimalla ja keskustelemalla saada sellainen luottamus, että lojaliteettivelvoitteen pitäisi olla turha. Hiukan kärjistäen: lojaliteettivelvoite on siis tarpeen silloin kun johtaminen epäonnistuu tai kun työntekijä rikkoo lakia. Mihin sitä siis tarvitaan?

 Pasi Huttunen, toimittaja

Uljas – Itä-Suomen ylioppilaslehden Joensuun kampustoimittaja vuodesta 2009. Helmikuun ajan Uljaan vt. päätoimittaja.

18/28 puheenvuoroa sananvapaudesta

#EnOlisiTässä -kampanja kasvaa Suomi 100 –juhlavuoden mittaiseksi, yhteiskunnalliseksi ja kollektiiviseksi taideteoksi. Se on osa Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmaa.

Helmikuun teema #EnOlisiTässä -kampanjassa on sananvapaus. 28 suomalaista ajattelijaa kirjoittavat aiheesta otsikolla XXX puheenvuoroa sananvapaudesta. Kirjoittajien joukossa on taiteilijoita, tutkijoita, toimittajia, filosofeja, poliitikkoja ja ihan tavallisia ihmisiä. Tekstejä on yksi kuun jokaiselle päivälle.

#EnOlisiTässä -kampanja on valtakunnallinen ja sitoutumaton, niin puoluepoliittisesti kuin aatteellisestikin. Kampanja pyörii vapaaehtoisvoimin – se on takaisinmaksua siitä, mitä olemme saaneet. #EnOlisiTässä käynnistyi spontaanisti, yhdestä facebook-päivityksestä ja kasvoi siitä kokonaiseksi kansanliikkeeksi. Ihmisten tarinoita löytää kampanjan blogista.

Pro Hyvinvointivaltio