16/28 Valkoisen peuran mailla

Hanna Kirjavainen kirjoitti siitä, millaista oli tehdä dokumenttiteatteria arktisten alueiden kysymyksistä Venäjällä

Lähdettiin teatteriryhmän kanssa Venäjälle esittämään tulenarkaa dokumenttiteatteria. Valkoisen Peuran teemoissa törmää yhteen öljyteollisuus, perinteinen poroelinkeino ja ekosysteemi. Venäjän sensuurikoneisto ei pureksimatta nielisi väitteitämme ekokatastrofista heidän öljy-yhtiöiden valtaamassa Pohjolassaan. Mielikuviteltiin itsemme Pussy Riotin kanssa samaan selliin ja tehtiin B-suunnitelmia, jos pitää juosta karkuun ja piilottaa dokumenttimateriaali taas rintaliiveihin tullissa. Esityksen tiedotustilaisuudessa vielä säälittiin toimittajia, jotka eivät uskaltaneet kysyä kaikkia kysymyksiä, vaan olivat tulkkimme mukaan ohjeistettu pitäytymään vaarattomissa aiheissa. Länkkärin kolonialistisella ylimielisyydellämme ei ollut rajoja kun kyykyttäisimme kohta äiti-Venäjän sensuurikoneiston esityksellämme.

Luonnonvarojen kuten öljyn ja maakaasun kerskakäyttö herkällä arktisella alueella on viime aikoina puhututtanut ihmiskuntaa fossiilisten polttoaineiden ja ilmastonmuutoksen myötä kaikkialla. Tilanne on synnyttänyt ratkaisemattomia kiistoja alkuperäisväestön ja energiayhtiöiden välille varsinkin hauraan ekosysteemin tundralla pohjoisella pallonpuoliskolla. Eritoten Pohjois-Venäjällä voidaan puhua jo ekokatastrofista. Greenpeacen mukaan Venäjällä vuotaa luontoon joka vuosi 30 miljoonaa barrelia öljyä. Siis joka vuosi kuusi kertaa niin paljon kuin Deep Water Horizon -porauslautan räjähdyksessä Meksikonlahdella 2010. Öljynvuoto-onnettomuuksia tapahtuu jatkuvasti.

Harvakseltaan enää nomadisesti porolaumojensa kanssa elävät pohjoiskomilaiset ovat yksi lukuisista pohjoisen Venäjän alkuperäisasukasryhmistä, jotka kärsivät kiihtyvällä tahdilla arktisen alueen energiaresurssien holtittomasta talteenotosta. Näiden ihmisten usein perinteisellä luontoa kunnioittavalla elämäntavalla ei ole mahdollisuutta ympäristön yksipuolisen riiston keskellä. Puhumattakaan tilanteen vaikutuksista koko alueen ekosysteemiin.

Kuvasimme ja haastattelimme vuonna 2014 nyt esityksessämme puhuvia kyläläisiä. Tulkkimme ei pystynyt potkujen pelossa tulkkaamaan kaikkia vastauksia. Onneksi ryhmässä oli myös venäjäntaitoisia. Joet ja perinteiset marjastus-, kalastus ja metsästysmaat on tuhottu. Porojen perinteiset laidunmaat on, ei pelkästään maahan pumpatun öljyn saastuttamia, vaan paikoin myös öljyn jalostamisessa käytetyn myrkyn pilaamat. Lisäksi tundra on täynnä sinne tänne risteileviä putkia, jotka estävät tokkien luonnollisia vaellusreittejä.

Öljy-yhtiöillä on käytännössä rajattomat oikeudet alkaa porata öljyä missä vaan, vaikka keskellä olohuonetta. Asukkaiden vaikutusmahdollisuudet ja valitusoikeudet ovat olemattomat. Venäjällä ei myöskään ole ympäristövaikutusten arviointia muistuttavaa lainsäädäntöä, kun yhtiö koeporaa tai tekee valtauksia. Jäin myös käsitykseen, etteivät yhtiöt maksa alueelle yhteisöveroa vaan kaikki valuvat Moskovan pohjattomaan kassaan.

Vierailimme 2014 Lud-kesäjuhlien aikaan Izvjan ja joen toisella puolella Irajolin kylissä, Pohjois-Komissa. Siltaa ei ole ollut viiteen vuoteen ja ihmiset ovat roskasta ja kierrätysmateriaaleista väsänneet jonkin sortin kottikärryt kestävän ylitysmahdollisuuden.

Juhlaperinteisiin kuuluu myös valita vuoden kyläläinen. Alueen suurin öljy-yhtiö Lukoil sponsoroi palkintoja. Vuoden kyläläinen 2014 sai mikroaaltouunin. Se on irvokas hinta kyläläisten elinolosuhteiden tekemisestä mahdottomaksi. Mediassa tilanne vaietaan kuoliaaksi.

Valkoisella peuralla oli tiedonvälitystehtävä aikana, jolloin totuutta ei ole ja maassa, jossa sananvapaustilanne on kompleksinen. Medialla ei kuitenkaan tänä päivänä ole missään päin propagandakoneistojen maailmaa enää helppoa selittää kattavasti yhteiskunnallisia tapahtumia. Lännen demonisoiva suhtautuminen Venäjään on monin paikoin mustavalkoinen. Usein farisealaisesti unohdetaan, että länsi itse oli luomassa otollista maaperää Putinin oligarkkikapitalismille kun Neuvostoliitto hajosi ja ylikansalliset suuryritykset ryntäsivät Venäjän yksityistyville markkinoille.

Valkoisen peuran tavoitteena oli dokumenttiteatteriesitys, joka kykenisi mediaa paremmin kertomaan autenttisen, luotettavan ja moniarvoisen tarinan eräältä alueelta jossain päin pohjoista pallon puoliskoa. Ehkä myös siksi esityksessämme 40 000 ”taljan” poro-osuuskunnan johtaja Ivan pääsee äänen eikä näe ylisuurten laumojensa tuhoisia vaikutuksia luontoon. Toisaalta on ymmärrettävää, ettei hänellä ole muuta mahdollisuutta kuin kasvattaa holtittomasti laumojaan.

Hanna Kirjavainen, teatteriohjaaja ja kansalaisaktivisti

Valkoinen peura esitys vieraili Pohjois-Venäjällä 2017. Osana esitystä siinä nähdään Pohjois-Venäjän öljytuhoalueen poronhoitajien dokumentaarisia haastatteluja. Kuvia esityksestä ja mikroaaltouunin luovutustilaisuudesta täällä.

16/28 puheenvuoroa sananvapaudesta

#EnOlisiTässä -kampanja kasvaa Suomi 100 –juhlavuoden mittaiseksi, yhteiskunnalliseksi ja kollektiiviseksi taideteoksi. Se on osa Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmaa.

Helmikuun teema #EnOlisiTässä -kampanjassa on sananvapaus. 28 suomalaista ajattelijaa kirjoittavat aiheesta otsikolla XXX puheenvuoroa sananvapaudesta. Kirjoittajien joukossa on taiteilijoita, tutkijoita, toimittajia, filosofeja, poliitikkoja ja ihan tavallisia ihmisiä. Tekstejä on yksi kuun jokaiselle päivälle.

#EnOlisiTässä -kampanja on valtakunnallinen ja sitoutumaton, niin puoluepoliittisesti kuin aatteellisestikin. Kampanja pyörii vapaaehtoisvoimin – se on takaisinmaksua siitä, mitä olemme saaneet. #EnOlisiTässä käynnistyi spontaanisti, yhdestä facebook-päivityksestä ja kasvoi siitä kokonaiseksi kansanliikkeeksi. Ihmisten tarinoita löytää kampanjan blogista.

 

Pro Hyvinvointivaltio