14/28 Aina sitä mielipidettä ei edes kysytä

Janica Talvivaara kirjoitti siitä, kuinka muut suhtautuvat kehitysvamma-diagnoosiin.

Minä olen 20-vuotias nainen. Nimeni on Janica. Tykkään piirtää ja sanoa mielipiteeni, jos siltä tuntuu. Minusta on uskallettava sanoa asioita ääneen. Kauheaa on jos joutuu pitämään asioita sisällään. Jos en saisi kertoa mielipiteitäni niin luultavasti tuntuisi että väkisin joutuisin pitämään asioita salassa. Kun olin äitini kanssa pankkiasioilla äitini kertoi tiskillä että olen kehitysvammainen. Mieluummin käytän sanaa KV. En tykkää siitä, että minua nimitetään. Enkö mä vaan riitä, mä oon Janica. Kun minua pidettäisiin ihmisenä kuten muita. Miksi muutenkaan meitä aina laitetaan niin sanottuihin laatikoihin. On KV, puhevammainen, ADHD… Kuinka ihminen voisi itse vaikuttaa diagnoosiinsa? Kuinka voi muka ihminen, jolla on puhevamma tai ADHD, itselleen mitään? Jos vain unohdetaan se erilaisuus ja keskitytään siihen että me kaikki ollaan lahja maailmalle ja toisillemme. Uskon, ettei äiti pankissa pahaa tarkoittanut, mutta on uskallettava sanoa ettei pidä siitä sanasta. On oikeus puhua ja vapautua turhasta epäluulosta ja pelosta.

Minulla on oikeus mielipiteeseen. Kenellä tahansa on oikeus mielipiteeseen. Olet sitten KV tai vähän ujompi, sinulla on oikeus mielipiteeseen. Aina sitä mielipidettä ei edes kysytä ihmisiltä joilla on esimerkiksi KV. Minusta mielipiteen kysyminen toisi iloa ja kuunteleminen olisi myös ehdottomasti hyvä pointti. Ei pelkästään itse sanoa mitä ajattelee, vaan kuunnella mitä muut sanoo. Kuunnella ensin loppuun mitä toinen sanoo ja mielipiteen jälkeen voisi keskustella asiasta. Keskeyttämättä kuuntelu ja ymmärtäminen, että olisi halu ymmärtää toista. Mietin miten uskaltaa avautua, jos pelkää kritiikkiä tai väärinymmärrystä. Ajattelen positiivisin puolin että on oikeus kertoa mitä mieltä olen, tulee palautetta tai ei. Yhtä lailla olen valmis kuuntelemaan muiden mielipiteet. En halua vatvoa asioita pään sisällä enää. Siitä tulee pää kipeäksi. Ja näin on jokaisella ilo että saa sanoa oman mielipiteensä!

Kun minulle on todettu lievä kehitysvamma, se on tuonut kysymyksiä elämääni. Kuinka ihmiset joilla ei ole todettu kehitysvammaa ottaa asian? Aina löytyy joku jolle se on erilaista ja toisille se on normaali asia. On ihan tiedettävissä että joillain näin on. Miltä tuntuu jos joku huomaa sen? Oikeasti minusta ei huomaisikaan ennen kuin alan puhua. Mutta jos joku kysyy sitä minun on todella vaikea ensin edes miettiä mitä vastaan koska ajattelen sen olevan este. Varsinkin jos kyse on pojasta. Tulisiko kysymys: Kuinka erilaista on seurustella minun kaa? Ajattelen positiivisin puolin, että jos tuo on este niin sitten on etsittävä joku muu. Yritys ja tutustuminen olisi kaikkein paras tapa. Ei se että epäilee. Kun vammaisuutta ei oikein voi valita. Ja mitä nyt normaalikaan on? Onko se joku itsestään selvä asia?

Kyllä mä olisin halunnut parantaa mun matikkapäätä ja enkkua opiskella, sitten jatkaa lukioon. Mutta mikäs mua estää? Miksi en voisi harjoitella! Mulla on ikää, tulevaisuutta ja ystäviä myös. Ystäviä on myös helppo saada, kun muistaa kehua, hymyillä ja puhua nätisti. Kavereita ei saa ostamalla. Ystävät ansaitaan. Ne ansaitsee minut ja minä heidät.

Janica Talvivaara

14/28 puheenvuoroa sananvapaudesta

#EnOlisiTässä -kampanja kasvaa Suomi 100 –juhlavuoden mittaiseksi, yhteiskunnalliseksi ja kollektiiviseksi taideteoksi. Se on osa Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmaa.

Helmikuun teema #EnOlisiTässä -kampanjassa on sananvapaus. 28 suomalaista ajattelijaa kirjoittavat aiheesta otsikolla XXX puheenvuoroa sananvapaudesta. Kirjoittajien joukossa on taiteilijoita, tutkijoita, toimittajia, filosofeja, poliitikkoja ja ihan tavallisia ihmisiä. Tekstejä on yksi kuun jokaiselle päivälle.

#EnOlisiTässä -kampanja on valtakunnallinen ja sitoutumaton, niin puoluepoliittisesti kuin aatteellisestikin. Kampanja pyörii vapaaehtoisvoimin – se on takaisinmaksua siitä, mitä olemme saaneet. #EnOlisiTässä käynnistyi spontaanisti, yhdestä facebook-päivityksestä ja kasvoi siitä kokonaiseksi kansanliikkeeksi. Ihmisten tarinoita löytää kampanjan blogista.

Pro Hyvinvointivaltio